Kolmas päivä ilman mielialalääkettä. Myöskin kolmas päivä näitä helvetillisiä lopetusoireita. En ole vuosiin ollut yhtä peloissani kuin viime yönä. Istuin sängyllä kuulostellen omia ajatuksiani, näin liikettä hämärän huoneen nurkissa, koko keho tärisi, koin kuumehoureita ilman kuumetta. Kuuntelin omaa hengitystäni ja yritin olla välittämättä ajatuksistani. En kuitenkaan voinut olla miettimättä sitä, että olen vieroittamassa kehoani vuosikausien kemikaalicocktailista (kymmenen ssri- ja snri-lääkkeillä maustettua vuotta vierähtivät kuin siivillä). Olin naiivi kuvitellessani, että tästä selviäisi pienellä päänsäryllä ja ruokahalun muutoksilla... Olen lueskellut netistä muiden kohtalotovereiden kokemuksia. Jos yleistän itseni näihin, odotettavissa on tätä olotilaa vielä pari-kolme viikkoa. Tällä hetkellä näen pelkkää toivottomuutta kaiken suhteen, mutta vieroitusoireet eivät anna minun keskittyä olemaan puhtaasti toivoton tai masentunut. Pakko yrittää tehdä jotain ettei tarvitse pysähtyä kuulostelemaan tätä olotilaa. Ehkä sen takia tämä tekstikin jää tällä kertaa melko lyhyeksi.